Blogi

Mikä on päivän sana, ja miksi se on juuri sertifioituminen?

Pätevyytensä julistaminen digitaalisin osaamismerkein on jo hetken ollut kiistaton trendi. Monen sertifikaatin tultua teknisesti helpommaksi suorittaa, on erilaisista ”digital badgeista” tullut suoranaisia keräilykohteita.
Mutta mitä suosion takana piilee? Mitä ihminen erilaisilla sertifioitumisilla hakee, ja selvästi siis myös saa? Tuolla noin seitsemän senttiä alempana avaan aiheeseen yllättävänkin monta näkökulmaa. Ensin kuitenkin hieman taustaa.

Paitsi sertifioituminen, kaikkinainen itsensä kouluttaminen on digitalisoitumisen ohella myös sirpaloitumassa pienemmiksi palasiksi. Maailmalta haetaan täsmäiskuna juuri sitä, mitä milloinkin tarvitaan. Loputtoman etätyön aikana on koulutuksiin osallistuminen tuonut ihmisille myös kaivattua vaihtelua ja iloa. Kehityskulun myötä on paitsi osaamisen kehittäminen, myös sen osoittaminen tullut helpommaksi. Helppous yksin ei kuitenkaan suosiota selitä.

”Jos sertifikaatteja voisi syödä, tyydyttäisivät ne kaikkia viittä Maslow’n tarveryhmää”

Itse olen innostunut kyseisestä teemasta siksikin, että Projekti-Instituutti julkaisi viime vuonna uuden sertifikaatin jo pidempään markkinoilla olleen CPMO® -sertifikaatin rinnalle. Ja siinä missä CPMO® (Certified PMO Manager) on kohdistettu projektitoiminnan ammattimaisille kehittäjille, on Projektipassi™ nykyajan jokamiehen oikeus, samaan tapaan kuin vaikkapa erilaiset tietokoneiden ajokortit. Kun perustaidot saadaan haltuun, on aikaansaaminenkin heti kertaluokkaa tehokkaampaa. Parhaan hyötysuhteen itsensä kehittäminen antaa heti ensimmäisillä portailla.

Edellä lupaamani erilaiset näkökulmat rakentelen vanhan kunnon Maslow’n varaan. Sertifikaattien suosiossa ei nimittäin ole kysymys vain osaamisesta ja sen näyttämistä, vaan myös itsensä palkitsemisesta, ryhmään kuulumisesta, turvallisuuden tunteen tuottamisesta, itsensä toteuttamisesta ja kehittymisen ilosta. Jos sertifikaatteja voisi syödä, vastaisi sellaisten suorittaminen kaikkiin viiteen Maslow’n määrittelemään tarpeeseen. Neljä viidestä ei ole huono suoritus sekään.

Sertifioituminen ja itseni asemointi työmarkkinoilla

Yksi ihmisen perustarpeista on turvallisuus. Asiantuntijatyössä turvallisuudella tarkoitetaan luonnollisesti enemmän henkistä kuin fyysistä turvallisuutta. Psykologinen turvallisuudentunteeni muodostuu yhdeltä osin kokemuksestani siitä, kuinka vakaa nykyinen työpaikkani on, millaisia vaihtoehtoja ja vapauksia minulla on tulevien työpaikkojen suhteen, ja mikä on viime kädessä arvoni työmarkkinoilla. Tunnemme sertifikaattien nostavan arvoamme, ja siksikin meistä tuntuu hyvältä laittaa sellaisia näkyville vaikka LinkedIn-profiileihimme.

Sertifioituminen ja minä ammattikuntani osana

Toinen perustarpeistamme on tarve liittyä, tarve kokea olevansa osa erilaisia yhteisöjä, jotka voimme tuntea omiksemme ja joissa olemme tervetulleita. Oman heimon jäsenyys halutaan ilmaista näkyvin tunnuksin, ja koko digitaalisten merkkien perusajatus palvelee tätä tarvetta mainiosti.

Jos sertifikaatti on harvinainen ja vaikea suorittaa, liittää se meidät eliittiin, johonkin sellaiseen viiteryhmään, johon eivät kaikki voi päästä. Vähän helpommin suoritettavat merkit voivat muodostua hygieniatekijöiksi, sellainen on siis oltava pohjana kaikilla itseään arvostavilla tekijöillä. Jokainen suoritus liittää meidät johonkin heimoon, mikä tiukempaan, mikä väljempään.

Sertifioituminen ja ylpeys omasta osaamisestani

Kolmas tähän osuva perustarve on luontainen halumme saada muilta ihmisiltä arvostusta ja kunnioitusta. Varsinkin suomalaisista usein sanotaan, että olemme liiankin vaatimattomia aikaansaannostemme suhteen, mutta tämäkin on muuttumassa. Osaamme jo olla sopivassa määrin ylpeitä itsestämme.

Menneinä aikoina listasimme ansioluetteloomme kursseja, joita olimme uramme varrella käyneet. Nyt keräämme ”merkkejä”, virtuaalisia ilmentymiä tähänastisesta työelämästämme. Rintapieleen ei enää kerry prenikoita, eikä tilaisuuksia perinteisten ansiomerkkien kantamiseen juuri olisikaan. LinkedIn on korvannut Linnan juhlat.

Sertifioituminen ja aikaansaamisen ilo

Maslow’n aikoihin (eli noin 80 vuotta sitten) ihmisen korkein tunnistettu tarve oli itsensä toteuttaminen ja aikaansaaminen. Alussa totesin, että erilaiset sertifioitumiset ovat muuttuneet teknisesti helpommiksi, mutta sisällöltään ne ovat samalla monimuotoistuneet. Sertifioitua voi melkein mihin tahansa, ja osaamismerkit muodostavat usein myös ketjun, jossa on osaamisen karttuessa mahdollista suorittaa eri tasoja.

Merkkien luonteeseen kuuluu, ettei sellaista saa vain kompastumalla oikeasta ovesta sisään, vaan onnistuakseen tulee myös osata jotain. Vaadittava opiskelu ja sen mukanaan tuoma uuden oppiminen on jo sellaisenaan palkitsevaa. Ja pienikin opiskelu voi tosiaan olla se muun työarjen hetkeksi keskeyttävä raikas tuulahdus, ja uuden taidon kokeilu voimauttava elämys.

Loppukaneetti

Nykyihminen vaatii, että kaiken tulee olla helppoa, siis myös sertifioitumisen. Sertifikaatti pitää saada mielellään heti eikä viidestoista päivä. Sertifikaatin tulee kertoa entistä selkeämmin mitä osaamista se todistaa.

Meidän osaamista, oppimista ja (niiden mukana) sertifikaatteja tuottavien toimijoiden on pystyttävä tähän tarpeeseen vastaamaan, eli kaikkia edellä kuvattuja tarpeita täyttämään.

Teppo Nurminen
Kirjoittaja on Adapron ja Projekti-Instituutin toimitusjohtaja sekä Projektipassin(kin) haltija